keskiviikko 30. joulukuuta 2015

John Lennon -seinä Prahassa


Moikka!

Tulen palaamaan Prahan reissuun vielä täällä ainakin muutaman kerran, koska näköjään muutamassa päivässäkin ehtii tutustua kaupunkiin ihan hyvin, ainakin pintapuolisesti. Aikaisemman Prahaa käsittelevän tekstin löydät täältä.

Nähtävyyksistä lemppareimpaan, eli John Lennon-seinään. Olisin varmaan voinut tuijotella tuota alati muuttuvaa seinää kyllästymiseen asti. Siinä kiehtovat värit (tai niiden sekamelska) ja ylipäätänsä urbaani katutaide, mistä tietysti voidaan olla montaa mieltä, mutta me tykättiin! Kaikki tuo seinän värikylläisyys muuten vähän harmaassa maisemassa on jotenkin todella piristävää katsottavaa.

Seinä sijaitsee Ranskan suurlähetystöä vastapäätä, osoitteessa Velkopŕevorské námésti, Malá Strana. Itse selvitin osoitteen etukäteen, vaikkakin seinä oli kyllä merkittynä jo ihan karttaankin. Seinä kannattaakin käydä kurkkaamassa, jos Prahaan on menossa.


Minkku

tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulu 2015

Moikka!

Ei ole Minkkua liiemmin täällä viime aikoina näkynyt, oho ja hups. Itselläni alkoi työt jo sunnuntaina, kolmen vapaapäivän jälkeen, joten ihan ehkä joululomasta ei voida puhua, vaikka yksi päivistä menikin akkuja latailessa ja telkkaria töllöttäessä.

Koko joulukuu on menty aika haipakkaa kyytiä, ja ensimmäistä kertaa koskaan vietettiinkin aatto, tai oikeastaan koko joulu, täällä meidän kotona. Se vaati tietysti vähän enemmän järjestelyä ja aikaa, kuin normaalisti, mutta vitsit että tykkäänkin järjestää kaikenlaisia kemuja! Jouluruoan kokkailutkin onnistuivat yllättävän hyvin ja tunnelma oli muutenkin kivan jouluinen. Ja voi jessus mikä pino lahjoja meillä oli jaettavana! Siihen ja pakettien availuun menikin suurin osa aatosta, ja tietysti hyvän seuran fiilistelyyn.






Saamani lahjat olivat kaikki älyttömän kivoja ja niitä oli hurja määrä. Paketeista paljastui mm. toivomaani Iittalan Essenceä ja Teemaa vinot pinot, Beauty Blenderin kolmen sienen lahjapakkaus, juustoveitset, polttareistani tehty kuvakirja (:DD), kokovartalohaalari (yksisarvinen, tietysti <3), Lene Bjerren koristekeinuheppa, Pentikin Loiste- tuikkukippo ja H&M:n lahjakortti. Lisäksi sain myös vaatteita ja kosmetiikkaa. Etukäteisjoululahjaksi sain uutta elektroniikkaa, nimittäin uuden puhelimen ja läppärin. Että huhhuh, näillä sitten lähdetään ensi vuoteen!

Minkälaisia juttuja teidän paketeistanne paljastui?

Minkku








torstai 17. joulukuuta 2015

Reissussa Espanjassa

Moi!

Kotiin on palattu Fuengirolasta ja joulukin piileskelee nurkan takana. Espanjalainen pöpö kadotti äänenikin kokonaan, joten nyt täällä lepuutellaan kotona ja yritetään kuuliaisesti noudattaa lääkärin suosittelemaa muutaman päivän puhekieltoa.

Fuengirolassa ei ollut tosiaan mikään rantalomailmasto tällä hetkellä, ja illallakin sai surutta viilettää kevyttoppis päällä. Hauskaa meillä silti oli viileistä keleistä huolimatta, ja loma sujahti äärettömän äkkiä ohitse. Varsinkin äitiä oli ihana nähdä, ja shoppailumahdollisuudetkin joululahjoja ajatellen olivat oikein hyvät. Hotelli ei siellä ollut mikään kummoinen, ja toisiksi viimeinen piste iin päälle oli, kun wifikään ei toiminut. Toisena lomapäivänä puhelimeni otti ja sekosi, ja hajosi lopulta kokonaan. Hohhoijaa. Nettiriippuvaiset lomalla part. 372.


Tässä kuitenkin kuvien muodossa meidän talvilomamaisemia, jotka voittivat kyllä mennen tullen Suomen kylmän ja pimeän talven.

Minkku

perjantai 4. joulukuuta 2015

Primark-mania

Moi.

Huomenna lähdetään viikoksi siis moikkaamaan äitiä reilun neljän tunnin lentomatkan päähän Espanjan Fuengirolaan. Olen aika innoissani, eikä onneani yhtään vähennä tieto siitä, että sielläkin on Lontoosta jo tutuksi tullut Primark!  Niin että tyhjällä laukulla pitäisi vissiinkin lähteä reissuun...

Kyseessä on siis irlantilainen vaatekauppaketju, jossa edulliset hinnat tuppaavat laittaa pään sekaisin. Sieltä löytyy vähän kaikennäköistä vaatteista näihin hurjan tyylikkäisiin  kynttilöihin, joihin iskin silmäni ja joita oma laukkuni on ainakin luultavasti täynnä. Katsokaa nyt, miten kivoja!



Kivaa viikonloppua!

(Kuvat Primark)

Minkku

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

I ♡ Praha

Moi!

 Tänään on jo joulukuun toinen, apuva! Kaiken lisäksi uusi reissu kolkuttelee ovella, kun lauantaina lähdetään taas Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sitä kautta hiukan lämpimämpää ilmastoa kohti, kuin mitä mittari näyttää Suomessa tällä hetkellä. Kolme työpäivää vielä ennen talvilomaa! Eihän tässä kerkeä edes kirjoittaa edellisestä reissusta, kun taas ollaan jo menossa.

Tässäpä teille palanen Prahaa pähkinänkuoressa, jossa oltiin Miian kanssa 16.-18.11. Lisää juttua Prahasta tulossa vielä shoppailun, nähtävyyksien ja hotellin osalta myöhemmin.

Talvi on siinä mielessä haastava aika kaupunkilomille, ettei aurinko kovin usein pilkahtele ja ensivaikutelma kaupungeista on usein synkeä. Toisaalta tunnelmallisen vaikutuksen taas tekee pimeässä juuri ne kaupunkien kauniit valot. Prahassa tämä synkkä ensivaikutelma oli ihan omiaan, syytetään sitten matkustuspäivää eli maanantaita, muutaman päivän takaisia Pariisin kammottavia terroristitekoja tai viikonlopusta aiheutunutta väsymystä. Onneksi näkemys kaupungista oli hyvin nukutun yön jälkeen ihan toinen ja lomakohteena osoittautuikin yllättävän monipuoliseksi ja vilkkaaksi kaupungiksi.



Pidin kovasti kaupungin yleisestä tunnelmasta (ruokakojut) ja tuoksusta (ruoka). Aika kuluikin tosi nopsaa vaikka ihan vain haahuillessa (eli etsiessä ruokaa). Yksi reissun teemoista olikin, yllätys yllätys, ruoka. Miten saatoin unohtaa mainita tämän teeman viimeksi? No joka tapauksessa, arkisin ravintolat eivät tietenkään olleet myöhään auki, ja ensimmäisenä iltana oli hiukan ongelmia löytää syötävää, koska oltiin niin myöhään perillä. Pikaisen selvityksen päätteeksi löydettiin kuin löydettiinkin pienen pieni ruokakauppa (useimmat näistä auki 24/7), josta saatiin sitten iltapalatarvikkeet onneksi huoneeseen.

Ruoka oli ravintoloissa yleisesti ottaen hyvää ja näistä voisin ainakin mainita kotoisan BV Cafen (lähellä Kaarlensiltaa) ja siellä syödyn sienirisoton, nam! Lisäksi pizzeria Coloseum, josta tilattu lehtikaalia sisältävä ravintolan nimikkopizza oli etukäteen luettujen arvosteluiden ristiriitaisista kommenteista huolimatta yllättävän hyvää! Perinteinen tsekkiläinen liharuoka jäi tällä reissulla kokematta, koska näiden paikkojen kasvisvaihtoehdot sisälsivät myöskin lihaa, joten matkakumppanini olisi joutunut puputtamaan servettiä nälissään. Tsekkiläiset oluet ovat myöskin maailmankuuluja, mutta me ollaan molemmat enemmän hyvän viinin ystäviä, joten oluetkin jäivät testaamatta tällä kertaa.


Liikkuminen Prahassa oli helppoa. Me mentiin paikasta toiseen ihan kävellen, lukuunottamatta bussimatkaa kentältä hotellille. Pelottelut ahneista taksikuskeista ja täysistä ratikoista, joissa omaisuutesi ryöstetään silmänräpäyksessä, tekivät tehtävänsä. Hyötyliikunnan kannalta tämä oli tietysti hyvä juttu, että oltiin vähän pelkureita.


Oikein kaunis kaupunki.

Minkku



perjantai 27. marraskuuta 2015

Joulun lahjatoiveita

Moikka!

Nyt olisi ehkä hyvä aika kirjoittaa (tai kuvittaa) joulupukille pikkuruista toivelistaa, sitä kun on muutama pukin apuri jo huhuillut. Tänä vuonna lista koostuu lähinnä Iittalan Essence-sarjan laseista, koska niitä on hajonnut viime aikoina muutamia erinäisissä illanistujaisissa. Astiakaappi suorastaan huutaa siis täydennystä. Lahjatoiveenani onkin tuon kyseisen sarjan vesilasit, olutlasit ja valkoviinilasit. Tykkään hurjasti lasien ajattomasta muotoilusta ja nämä ovatkin varsinkin kattauksissa kestosuosikkejani.
kuva täältä
kuva täältä
kuva täältä
kuva täältä
Beautyblender- meikkisientä on kovasti hehkutettu ja olenkin jo tovin haaveillut sellaisesta. En kuitenkaan ole saanut aikaiseksi ostaa omaa pinkkiä sientä vieläkään, joten lisätään toiveikkaana joulun toivelistalle. Erikoinen sienen muotoilu on omiaan meikkivoiteen levittämisessä, ja rajatkin kuulemma historiaa tätä sientä käyttämällä.

Sellaista listaa tontuille tällä kertaa! Millaisia juttuja omalta listaltasi löytyy?

(Jos haluat kurkata viime joulun listaani, tältä se näytti vuosi sitten.)

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Minkku

maanantai 23. marraskuuta 2015

Pitopalvelusta osa 2

Moikka!

Jos olet lukenut tekstin pitopalvelusta, tiedät mistä puhutaan. Tämä on jatko-osa kyseiselle luritukselleni.

Sekä Villa Smedsin, että pitopalvelun puolelta on oltu tännepäin yhteydessä asian tiimoilta muutamaan otteeseen. Olen ollut erittäin positiivisesti yllättynyt, miten tuo aikaisempi tekstini otettiin vastaan. Lähtökohtaisesti voin sanoa, että todella ammattimainen ote asian selvittämiseen varsinkin tarjoilijakeissin kohdalla, sai niin minulta, kuin lähipiiriltänikin ropisten pisteitä. Saatiin lisäksi nöyrät pahoittelut molemmista osoitteista, ja niistä jäi oikein hyvä mieli.



Nyt voinkin ilokseni kertoa, mitä kaikkea on Villa Smedsin toimesta päätetty muokkailla asiakasystävällisemmäksi ja selkeämmäksi, ettei kenenkään tarvitse vaivata päätänsä meidän häissä mönkään menneillä jutuilla.

○ Tarjoilijatapaus ei työskentele enää samoissa hommissa. Vastaavaa toimintaa ei tulla enää näkemään. Kaikki osapuolet olivat tästä sen verran järkyttyneitä.

○ Viinilasit ruokailun ajaksi kuuluvat seuraavalla kaudella hintaan. Niitä saa vuokrattua edelleen, mutta nyt vuokra-aika koskee koko päivää. Loistava uudistus!

○ Tarjoilijoiden tuntitaksat ja arviot tarvittavista tuntimääristä löytyvät selkeästi osoitteesta villasmeds.fi Tämäkin on kiva juttu, ettei loppulasku tule tältä osalta enää kenellekään yllätyksenä, vaan sen voi heti laskea budjettiin mukaan.

○ Myöskin omat iltapalat olisivat olleet sallittuja meidän juhlan aikaan. Tässä on ollut ilmeisesti meidän kohdalla kyse väärinkäsityksestä, eikä se juuri enää auta harmitella tätäkään näin jälkikäteen.

Villa Smedsissä tulevaisuudessa häitään juhlivat voivat olla siis rauhallisin mielin, ja haluankin toivottaa kaikille tulevaisuudessa siellä häitään juhliville onnistuneita bileitä!

Mukavaa viikkoa!

Minkku

perjantai 6. marraskuuta 2015

Lähtölaskenta Prahaan

Moi!

Mainitsinkin jo, että tiedossa on minikokoinen irtiotto arjesta, kun lähdetään ihan tyttöjen kesken Miian kanssa Tsekkeihin Prahaan, jo 10 yön kuluttua! On tullut jo pikkuisen perinteeksi lähteä joka vuosi johonkin kaupunkikohteeseen, vaikka hups, tämä onkin jo toinen reissumme tälle vuodelle, koska tammikuussa oltiin Lontoossa. Tiedossa on tuttuun reissutyyliimme shoppailua ja nähtävyyksien ja kaupungin ihastelua, paino tietysti ensimmäisellä verbillä.

Kuulin villiä huhua hintatasosta, jonka pitäisi Tsekeissä olla hieman Suomea huokeampi, ja tämäkös innosti tutkailemaan shoppailutarjontaa. Joululahjahankinnatkin on toistaiseksi ihan vaiheessa, vain muutama lahja on ostettuna. Olisi kiva, jos sieltä löytyisi vähän edes täytettä pukinkonttiin. Lisäksi oma vaatekaappini olisi kipeästi päivityksen tarpeessa, joten ihanaa päästä kaupoille ihan ajan kanssa. Tosin lähdetään liikenteeseen pelkillä käsimatkatavaroilla, joten koko Prahaa ei voi ottaa kotiin. Täytyy ostella harkiten!

Ensimmäisenä pakko nähdä-etappina on hotelli Miss Sophie's, joka teki vaikutuksen kuvien perusteella jo tuossa alkusyksystä. Onneksi hotellissa oli tilaa vielä, kun saatiin työvuorot ja muut oleelliset järjestykseen! Ihan älyttömän kiva sisustus ja tunnelma noissa huoneissa! Kyllä tuon näköisissä huoneissa kelpaa jo lepuuttaa. Arvostelutkin kyseistä hotellista ovat olleet aika ylistäviä, toivottavasti mekin saataisiin ihana ja viihtyisä huone.


Kuvat: tripadvisor.com

Nähtävyyksistä omalla listallani ovat astronominen kello, Vltava-joki, Kaarlensilta ja Pyhän Vituksen katedraali. Myöskin Prahan keskusta itsessään on varmasti nähtävyys jo sinänsä, sekin kun kuuluu Unescon maailmanperintölistalle. Mahtaa taas kamerat tällä reissulla räpsyä. :D

Shoppailtavaa pitäisi löytyä urakalla, mutta paljon kehuttu Palladium-ostoskeskus on Prahan keskustassa, ja siellä saa varmasti kokonaisen päivän kulumaan kauppakeskuksen koosta päätellen. Yksien seinien sisällä on peräti 200 kauppaa, huh!

Sanoinko jo, etten millään malttaisi odottaa!

Vinkit Prahaan on toki myös tervetulleita!

Ihanaa viikonloppua :)

Minkku

torstai 5. marraskuuta 2015

Pitopalvelusta

Moikka!

Palataan vielä hetkeksi takaisin elokuuhun ja häähumuun. Ajattelin ensin, etten sano tästä asiasta mitään, mutta kun tästäkin on muutamaan otteeseen kysytty, voisin naputella muutaman sanasen. Eli siis millaiset fiiikset meille jäi Villa Smedsin yhteistyökumppanicateringista, joka on siis nimeltänsä Peten Pitoässät. On hassua, ettei cateringin nimeä mainita missään, sen selvitin itse. Kuitenkin kun kyseessä on pitopalvelu, joka on jo vuosia hoitanut niin isoja kuin pieniäkin tilaisuuksia, luulisi nimen olevan julkista tietoa Villa Smedsin sivuillakin.




Menu heillä on laaja ja mielestäni myöskin kohtuuhintainen. Ruoka oli hyvää, mutta lopulta sitä ei ollut kumminkaan riittävästi. Sitä oli kerrallaan esillä vähän, ja jäi alkuun epäselväksi, oliko sitä tulossa lisää vai onko tässä kaikki. Siinä sitten mietit, otatko kaksi mozzarellan palasta salaatista, vai onko sekin liikaa, jääkö muillekkin? Juhlissa on äärettömän tärkeää, ettei ruoka tai juoma lopu kesken! Ruokaa tuli toki lisää, kun edellinen vati tyhjeni. Meille oli luvattu ylijääneet salaatit iltapalalle, mutta ne kuulemma loppuivat. Tämän ja herkkubuffetin kiistanalaisen popcornin voimilla oltaisiin jaksettu juhlia yömyöhään. Eli oltiin ilman ruokaa sitten koko loppuilta. Iltaan mennessä oli pikkuisen nälkäistä porukkaa, syötiin kuitenkin jo ennen klo 15. Tämä harmittaa edelleenkin aika valtavasti, onneksi kuitenkin oli sitten edes ne popparit.

Omia ruokia ei saanut ymmärrettävästi tuoda juhlapaikalle, koska pitopalvelu on vastuussa kaikkien ruokien kylmäketjun säilymisestä. Kysyin muutama kuukausi ennen juhlapäivää mahdollisuutta lisämaksua vastaan tehtävään iltapalaan (salaattien lisäksi)  pitopalvelun puolesta, mutten ikinä saanut vastausta. Oletetaan siis, ettei sekään ole mahdollista.

Menun henkilöhinnan lisäksi palkkaa piti maksaa kahdelle tarjoilijalle ja kokille vielä erikseen meidän tapauksessa seitsemältä tunnilta. Tämä nosti loppulaskua huomattavasti  Hoidettiin myös itse kaikki kattauksista koristeluihin, joten siihen ei heillä mennyt aikaa. Tuntitaksasta ei ollut puhetta, (paitsi tarjoilijoiden osalta) ennen kuin lasku tupsahti käteen. Ja silloinkin ajateltiin, että selvitään muutamalla hassulla tunnilla. Muutenkin kommunikointi pitopalvelun kanssa hoidettiin Villa Smedsin toimesta, olisi kätevämpää kysyä itse suoraan asioita cateringilta, vaikka hoitui se lopulta noinkin.



Henkilökohtaisesti suurta ärsytystä aiheutti viinilasit, joista taisin aikaisemmin jo mainita täällä. Ihmetykseni oli suuri, kun paikaltani oli kaadettu valkoviini lasista muovimukiin. Meidän omaan tietysti, joihin tölkkijuomia kaadeltiin.  Ei juhlissa kuulu juoda viiniä muovimukeista! Oltiin siis maksettu laseista vuokraa, ja enpä tajunnut, että vuokra-aika koskee vain ruokailua. Tästä olisi mielestäni voinut mainita jo ihan hyvien tapojen nimissä, sillä jos olisin tiennyt, olisin ostanut lasit itse.

Heillä oli ammattimainen ote tarjoiluun ja huomasi, että sitä on tehty ennenkin. Myös joustoa aikataulujen suhteen löytyi, mikä oli tosi hieno juttu. Pelisilmää yleisellä tasolla ei kyllä taasen löytynyt yhtään. Luulisi, että olisi tarjouduttu esimerkiksi tekemään salaatit illaksi, vaikka sitten lisämaksua vastaan, mutta taisi olla kiire kotiin, duunit on hoidettu. Niin ainiin, meidän juomakaapin kautta tietysti.

Tiedän, että markkinointi on tärkeää, mutta jos sitä tehdään tyrkyttämällä käyntikortteja jonkun hääjuhlassa vieraille, niin menee mielestäni vähän yli. Markkinointia tuossa kohdassa paikalla oleville ihmisille on se, miten hyvin hoidetaan hommat. Se ärsytti ja oli taas sitä pelisilmän puutetta.

Nämä ovat omia kokemuksiani, myöskin osittain vieraiden. Ei nyt mikään todellinen katastrofi, mutta parantamisen varaa olisi ollut. Toivon todella muiden kokemuksien kyseisestä pitopalvelusta olevan parempia.

Minkku

perjantai 30. lokakuuta 2015

Surkeista surkein viikko

Moi.

Viimeinen kulunut viikko on ollut jostain tosi syvältä. Alamäki alkoi päivänä, jolloin uusi sohva saatiin kotiin. Kasattiin se yhdessä ja iloittiin uudesta sohvasta.

Illalla laitoin Jonille viestiä, että haetaan uusi sohvapöytä Ikeasta, kunhan pääsen töistä, koska me pöntöt mitattiin ihan väärin vanhan sohvapöydän sopivuus uuden sohvan kanssa. Harmitti, koska valmis olohuone ei ollutkaan vielä valmis. Ajattelin naiivisti Ikean olevan syy mystisiin ja yhtäkkisiin Jonin vatsakipuihin, joiden takia ei menty ostoksille.

Vatsakipu vaati ambulanssikyydin Meilahden sairaalaan, rutkasti tutkimuksia, leikkauksen ja äärimmilleen huolestuneen ja stressaantuneen vaimon. Luulin lopulta huojentuneena, että pahimmasta on selvitty,  kun tulikin lähtö takaisin sairaalaan kovan kuumeilun vuoksi muutama päivä kotiutumisen jälkeen. Varovasti uskallan sanoa, että aletaan ehkä olla voiton puolella tämän sairastelun suhteen! Mutta saatiinkin lisää surullisia uutisia eilen, kun Jonin äidin äiti menehtyi. Ei kahta ilman kolmatta, mutta oliko tässä jo kolme?

 Ikinä ei voi tietää mitä päivä tuo tullessaan. Vaikka kuinka suunnittelisi ja järjestelisi. Jos hetkellisesti suurin murheeni on ollut sohvapöytä, silloin olen varmasti ollut jo aika onnellinen, tiedostamatta sitä edes itse kunnolla. Viimeisen vuoden olen harjoitellut hetkessä elämistä, muistutellut itseäni siitä, vaihtelevalla menestyksellä. Olen kova murehtimaan asioita etukäteen, mikä on harvinaisen rasittavaa, varsinkin, jos sen tiedostaa. Tämä koko typerä viikko on kuitenkin taas muistutus siitä, että jokaisessa päivässä on jotakin hyvää, vaikka maailma kaatuisi niskaan ja taivaalta sataisi hernekeittoa sinapilla.

Onneksi superkivoja juttujakin on tapahtumassa,  kuten kahden viikon päässä häämöttävä Prahan reissu. Ja huomenna haamuillaan kunnolla. Ja aamulla saa ja pitää nukkua pitkään, koska univelat.

Palaillaan seuraavan kerran vähän kivemmilla jutuilla!

Tack och adjö.

Minkku




tiistai 20. lokakuuta 2015

Taulukollaasi

Moi!

Ennen kuin uudistunut olohuone pääsee esittelyyn (sohva puuttuu, on ihan kiva katsella telkkaria lattialla), kurkataan ensiksi kyseiseen tilaan suunnittelemani taulukollaasi!

Hyvän tovin olenkin sitä jo suunnitellut paperille ja haalinut kasaan kehyksiä ja julisteita. Viimeinen silaus oli canvastaulu hääkuvasta, ja kun se viimein saapui, oli aika raahata tikkaat ja porakone kotiin ja alkaa surruttelemaan.

 

Ihan must have-apuri kollaasin suunnittelussa oli niinkin arkinen ja edullinen tuote, kuin maalarinteippi. Sillä luonnostelin tyhjälle seinälle jokaisen taulun paikan muutamaa päivää ennen porailua, varmistuakseni oikeasta korkeudesta ja sommitelmasta. Täällä kuin tuppaa olemaan tuo huonekorkeus välillä vähän haastava, ja koska korkeus ei ole se tavallinen, joutui tietysti taulutkin sijoittaa vähän ylemmäksi.

Kollaasin voi sommitella miten tahtoo, mutta itse aloitin sillä, että alareuna on kaikilla samalla korkeudella. Siitä oli helppo lähteä etenemään, ja lopulta päädyin kolmion malliin, jota suosin useinmiten myös esineistä tehdyissä asetelmissa.

Toivottavasti uusi sohva tulisi tällä viikolla, että pääsisi kunnolla fiilistelemään uutta olkkaria!

Kivaa viikkoa!

Minkku