Uusi kihlasormus

Moi!

Aikaisemmin tuskailin vanhan kihlasormuksen värieroista vihkisormukseen verrattuna, ja löysin kuin löysinkin uuden kerrassaan ihastuttavan kihlan nimettömääni, ja vieläpä edullisesti! Hip hei! Taas yksi ongelma ratkaistu. Nyt sävy on sama 14K palladiumvalkokulta, ja kihla söpön siro. Kolmisen kuukautta ja vihkisormuskin saa paikkansa sormesta. En tietenkään saanut kuviin vangittua noiden pienten timanttien kimallusta, vaikka ainakin olevinaan yritin. Joka tapauksessa molemmat sormukset kimaltelevat kauniisti valon osuessa niihin.

Näistä tulee erottamaton parivaljakko!

Tällä viikolla olisi myös tarkoitus lähteä sähkömiehen kanssa pukukaupoille. Joku sellainen puku olisi tarkoitus hankkia, mitä voi sitten muissakin juhlissa mahdollisesti käyttää. Ja siihen lisäksi liivi ja kauluspaita. Toivottavasti löydetään molempia miellyttävä ratkaisu.

Minkku

Vihkisormukseni

Se löytyi ihan sattumalta. Juurikin tarpeeksi erilainen, valkokultainen ja timanttiakin löytyy. Meinasin unohtaa sen äsken nimettömääni, kun piti taas hiukan testailla ennen töihin lähtöä :D No, elokuussa sitten saan sen lopultakin sormeeni. Jos ja kun onnistun pitämään sen tallessa.

Ilmeni vain pienimuotoinen ongelma kihlasormukseni kanssa. Mehän ollaan menty kihloihin jo vuonna 2008, jolloin ostettiin kultaiset kihlasormukset, sellaiset simppelit. Kultakoruja kun harvemmin käytän, ostettiin sitten muutama kuukausi takaperin valkokultaiset uudet kihlat. Ongelma on nyt se,että uusi valkokultainen kihlasormus näyttää vihkisormuksen rinnalla melkeinpä kultaiselta. Kihlasormus on 9 karaatin valkokultaa, ja siinä todellakin on huima ero 14 karaatin palladiumvalkokultaiseen vihkisormukseen.

Tuntuisi tyhmältä ostaa TAAS uusi kihlasormus, mutta mitä muutakaan tässä voi tehdä? Onneksi alitin vihkisormusbudjetin aika lailla, joten voisi ehkä hyvällä omalla tunnolla hankkia kolmannen kihlasormuksen. Ihme säätöä! Eipä nämä hääsuunnittelut ja toteutukset aina mene ihan putkeen.

Vihkisormuksestani olen kuitenkin hurjan onnellinen!

Minkku

Sormusta vailla ja yksi löytö

Moi!

Olen viimeiset kaksi tuntia pyörinyt erilaisilla sormussivustoilla perjantai-illan ratoksi. Nyt olenkin varmasti enemmän pyörällä päästäni, kuin ennen tätä pientä surffausruljanssia.

Alkuperäinen ajatus oli muokata jostakin sähkömiehen äidinäidin sormuksesta vihkisormus, mutta harmi vain mikään niistä ei ollut oikein sinne päinkään. Taidan omata aika vaativan (omaperäisen) tyylin muutenkin, joten tästä saan syyttää kyllä ihan itseäni. Ylivoimaisesti kaunein ajatus, kun sormuksessa olisi ollut uutta sekä vanhaa, ja ennen kaikkea tunnearvoa. Ei se mitään, tähän ei maailma kaadu!

Sormuksen kohdalla toiveena on valkokultainen, ajaton, jossa on hillittyä kimallusta, mutta tylsä ei saa olla. Siinä on oltava joku juju.

Selatessani eri sormuksia, päädyin ihastelemaan vintageluomuksia. Huomasin ajattelevani, kuinka kiehtovaa onkaan, että sormus on nähnyt elämää! Voi jestas, se on kuitenkin vain sormus. Sieltäkin kyllä löytyy todellisia helmiä, varsinkin Etsystä, mutta haluanko jonkun tuntemattoman ihmisen sormuksen? Vai onko sillä mitään väliä, jos sormus on omasta mielestä juuri se kaikista kaunein?

Saa nähdä, minkälaiseen rinkulaan lopulta päädyn näiden ajatusteni kanssa.

Kuitenkin, jotain hyötyä tästä seikkalustani vintagekorujen ihmeellisessä maailmassa kuitenkin oli, sillä tilasin juuri äsken itselleni tämän kaunokaisen! Tässä rannerenkaassa yhdistyvät jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain sinistä!

Kuvat kultatukku.fi

Olin todella hämmentynyt löydöstäni, koska olen monen monta kertaa selaillut kultatukun sivuja ja vasta nyt huomasin, että siellä myydään myöskin käytettyjä aarteita/vintagea. Vautsi!

Ps. Huomenna on tiedossa riipuskurssi, joten koruja ei tästä viikonlopusta puutu!

Ihanaa perjantaita! Minkku