Moi.
Viimeinen kulunut viikko on ollut jostain tosi syvältä. Alamäki alkoi päivänä, jolloin uusi sohva saatiin kotiin. Kasattiin se yhdessä ja iloittiin uudesta sohvasta.
Illalla laitoin Jonille viestiä, että haetaan uusi sohvapöytä Ikeasta, kunhan pääsen töistä, koska me pöntöt mitattiin ihan väärin vanhan sohvapöydän sopivuus uuden sohvan kanssa. Harmitti, koska valmis olohuone ei ollutkaan vielä valmis. Ajattelin naiivisti Ikean olevan syy mystisiin ja yhtäkkisiin Jonin vatsakipuihin, joiden takia ei menty ostoksille.
Vatsakipu vaati ambulanssikyydin Meilahden sairaalaan, rutkasti tutkimuksia, leikkauksen ja äärimmilleen huolestuneen ja stressaantuneen vaimon. Luulin lopulta huojentuneena, että pahimmasta on selvitty, kun tulikin lähtö takaisin sairaalaan kovan kuumeilun vuoksi muutama päivä kotiutumisen jälkeen. Varovasti uskallan sanoa, että aletaan ehkä olla voiton puolella tämän sairastelun suhteen! Mutta saatiinkin lisää surullisia uutisia eilen, kun Jonin äidin äiti menehtyi. Ei kahta ilman kolmatta, mutta oliko tässä jo kolme?
Ikinä ei voi tietää mitä päivä tuo tullessaan. Vaikka kuinka suunnittelisi ja järjestelisi. Jos hetkellisesti suurin murheeni on ollut sohvapöytä, silloin olen varmasti ollut jo aika onnellinen, tiedostamatta sitä edes itse kunnolla. Viimeisen vuoden olen harjoitellut hetkessä elämistä, muistutellut itseäni siitä, vaihtelevalla menestyksellä. Olen kova murehtimaan asioita etukäteen, mikä on harvinaisen rasittavaa, varsinkin, jos sen tiedostaa. Tämä koko typerä viikko on kuitenkin taas muistutus siitä, että jokaisessa päivässä on jotakin hyvää, vaikka maailma kaatuisi niskaan ja taivaalta sataisi hernekeittoa sinapilla.
Onneksi superkivoja juttujakin on tapahtumassa, kuten kahden viikon päässä häämöttävä Prahan reissu. Ja huomenna haamuillaan kunnolla. Ja aamulla saa ja pitää nukkua pitkään, koska univelat.
Palaillaan seuraavan kerran vähän kivemmilla jutuilla!
Tack och adjö.
Minkku
perjantai 30. lokakuuta 2015
tiistai 20. lokakuuta 2015
Taulukollaasi
Moi!
Ennen kuin uudistunut olohuone pääsee esittelyyn (sohva puuttuu, on ihan kiva katsella telkkaria lattialla), kurkataan ensiksi kyseiseen tilaan suunnittelemani taulukollaasi!
Hyvän tovin olenkin sitä jo suunnitellut paperille ja haalinut kasaan kehyksiä ja julisteita. Viimeinen silaus oli canvastaulu hääkuvasta, ja kun se viimein saapui, oli aika raahata tikkaat ja porakone kotiin ja alkaa surruttelemaan.
Ihan must have-apuri kollaasin suunnittelussa oli niinkin arkinen ja edullinen tuote, kuin maalarinteippi. Sillä luonnostelin tyhjälle seinälle jokaisen taulun paikan muutamaa päivää ennen porailua, varmistuakseni oikeasta korkeudesta ja sommitelmasta. Täällä kuin tuppaa olemaan tuo huonekorkeus välillä vähän haastava, ja koska korkeus ei ole se tavallinen, joutui tietysti taulutkin sijoittaa vähän ylemmäksi.
Kollaasin voi sommitella miten tahtoo, mutta itse aloitin sillä, että alareuna on kaikilla samalla korkeudella. Siitä oli helppo lähteä etenemään, ja lopulta päädyin kolmion malliin, jota suosin useinmiten myös esineistä tehdyissä asetelmissa.
Toivottavasti uusi sohva tulisi tällä viikolla, että pääsisi kunnolla fiilistelemään uutta olkkaria!
Kivaa viikkoa!
Minkku
Ennen kuin uudistunut olohuone pääsee esittelyyn (sohva puuttuu, on ihan kiva katsella telkkaria lattialla), kurkataan ensiksi kyseiseen tilaan suunnittelemani taulukollaasi!
Hyvän tovin olenkin sitä jo suunnitellut paperille ja haalinut kasaan kehyksiä ja julisteita. Viimeinen silaus oli canvastaulu hääkuvasta, ja kun se viimein saapui, oli aika raahata tikkaat ja porakone kotiin ja alkaa surruttelemaan.
Ihan must have-apuri kollaasin suunnittelussa oli niinkin arkinen ja edullinen tuote, kuin maalarinteippi. Sillä luonnostelin tyhjälle seinälle jokaisen taulun paikan muutamaa päivää ennen porailua, varmistuakseni oikeasta korkeudesta ja sommitelmasta. Täällä kuin tuppaa olemaan tuo huonekorkeus välillä vähän haastava, ja koska korkeus ei ole se tavallinen, joutui tietysti taulutkin sijoittaa vähän ylemmäksi.
Kollaasin voi sommitella miten tahtoo, mutta itse aloitin sillä, että alareuna on kaikilla samalla korkeudella. Siitä oli helppo lähteä etenemään, ja lopulta päädyin kolmion malliin, jota suosin useinmiten myös esineistä tehdyissä asetelmissa.
Toivottavasti uusi sohva tulisi tällä viikolla, että pääsisi kunnolla fiilistelemään uutta olkkaria!
Kivaa viikkoa!
Minkku
torstai 15. lokakuuta 2015
Vaimon vakiot - ihonhoitotuotteet kasvoille
Moi!
Ensimmäinen vaimon vakiot, olkaa hyvät! Tämä teksti käsittelee hyväksi havaitsemiani oikeasti toimivia hoitotuotteita kasvoille, koska eihän vaimo saa rupsahtaa! Ainakaan ihan näin äkkiä.
Olen purkkihullu. Kylppärin kaapeista löytyy jos jonkin näköistä purnukkaa ja putelia. Testailen, tuhlailen ja hamstrailen. Useimmat ihonhoito- ja puhdistustuotteet kaapissani ovat ihan perussettiä (Nivea, Garnier) ja niilläkin kyllä kaiketi pärjää. Joskus, eli ihan liian harvoin, tulee vastaan hehkuttamisen arvoisia helmiä, kuten nämä kaksi alla olevaa.
Dr. Hauschka Night Serum
Tämä ihoa uudistava yöseerumi on ällistyttävän toimivaa tavaraa! Ainakin tämän vaimon sekaiholla. Vesipohjaista seerumia levitetään iltaisin puhdistetulle iholle ohut kerros. Tuoksu on kivan raikas ja vaikka ensituntuma iholla on hassun kiristävä, on kasvojen iho jo mielestäni ensimmäisen käyttökerran (=yön) jälkeen tasaisempi, kuulaampi ja kauniimpi. Kerta kaikkiaan ihmeellinen tuote. Ja kaiken lisäksi 100% luonnonkosmetiikkaa. Tätä en vaihda! Vaikkakin tämän kohdalla lompakko hieman kärsii, 25 ml maksaa noin 50 euroa, mutta tämä on ehdottomasti sen arvoistakin tavaraa.
Emendo Himalajan suolasaippua
Tähän tuotteeseen suhtauduin aluksi hieman skeptisesti, mutta kun luin siitä niin paljon hyvää, oli se pakko lopulta ostaa testiin.
Aluksi en ihan ymmärtänyt tällä blondin logiikallani, miten suolakimpaletta käytetään, mutta sitten kun se selvisi, on meistä tullut erottamattomat. Käytän sitä lähinnä kasvojen pesuun, vaikka sitä voisi käyttää myös esimerkiksi deodoranttina.
Pala kostutetaan ja hierotaan hellästi käsien kautta meikistä puhdistettuun naamaan. Terävien suolakiteiden kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, varsinkin kuiva iho rikkoutuu tosi helposti. Suolan voi antaa olla iholla hetken, lopputulosta tehostaakseen. Sillä on desinfioiva, kosteuttava ja ihon väriä kirkastava vaikutus, ja eron on kyllä huomannut. Itseäni häiritsi ensiksi se, ettei kasvoille tunnu irtoavan mitään konkreettista, mutta lopulta on iholla silti ihanan raikas tunne. Ja hinta on ehdottomasti plussaa, tällaisesta saa pulittaa vain noin viisi euroa. Suuren suuri sydän tälle!
Näiden kahden nimeen vannon vähintäänkin mummoksi asti!
Onkos muut testailleet kyseisiä tuotteita? Mitä ihonhoitotuotetta et omasta kylppäristäsi vaihtaisi?
Minkku
Ensimmäinen vaimon vakiot, olkaa hyvät! Tämä teksti käsittelee hyväksi havaitsemiani oikeasti toimivia hoitotuotteita kasvoille, koska eihän vaimo saa rupsahtaa! Ainakaan ihan näin äkkiä.
Olen purkkihullu. Kylppärin kaapeista löytyy jos jonkin näköistä purnukkaa ja putelia. Testailen, tuhlailen ja hamstrailen. Useimmat ihonhoito- ja puhdistustuotteet kaapissani ovat ihan perussettiä (Nivea, Garnier) ja niilläkin kyllä kaiketi pärjää. Joskus, eli ihan liian harvoin, tulee vastaan hehkuttamisen arvoisia helmiä, kuten nämä kaksi alla olevaa.
Dr. Hauschka Night Serum
Tämä ihoa uudistava yöseerumi on ällistyttävän toimivaa tavaraa! Ainakin tämän vaimon sekaiholla. Vesipohjaista seerumia levitetään iltaisin puhdistetulle iholle ohut kerros. Tuoksu on kivan raikas ja vaikka ensituntuma iholla on hassun kiristävä, on kasvojen iho jo mielestäni ensimmäisen käyttökerran (=yön) jälkeen tasaisempi, kuulaampi ja kauniimpi. Kerta kaikkiaan ihmeellinen tuote. Ja kaiken lisäksi 100% luonnonkosmetiikkaa. Tätä en vaihda! Vaikkakin tämän kohdalla lompakko hieman kärsii, 25 ml maksaa noin 50 euroa, mutta tämä on ehdottomasti sen arvoistakin tavaraa.
Emendo Himalajan suolasaippua
Tähän tuotteeseen suhtauduin aluksi hieman skeptisesti, mutta kun luin siitä niin paljon hyvää, oli se pakko lopulta ostaa testiin.
Aluksi en ihan ymmärtänyt tällä blondin logiikallani, miten suolakimpaletta käytetään, mutta sitten kun se selvisi, on meistä tullut erottamattomat. Käytän sitä lähinnä kasvojen pesuun, vaikka sitä voisi käyttää myös esimerkiksi deodoranttina.
Pala kostutetaan ja hierotaan hellästi käsien kautta meikistä puhdistettuun naamaan. Terävien suolakiteiden kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, varsinkin kuiva iho rikkoutuu tosi helposti. Suolan voi antaa olla iholla hetken, lopputulosta tehostaakseen. Sillä on desinfioiva, kosteuttava ja ihon väriä kirkastava vaikutus, ja eron on kyllä huomannut. Itseäni häiritsi ensiksi se, ettei kasvoille tunnu irtoavan mitään konkreettista, mutta lopulta on iholla silti ihanan raikas tunne. Ja hinta on ehdottomasti plussaa, tällaisesta saa pulittaa vain noin viisi euroa. Suuren suuri sydän tälle!
Näiden kahden nimeen vannon vähintäänkin mummoksi asti!
Onkos muut testailleet kyseisiä tuotteita? Mitä ihonhoitotuotetta et omasta kylppäristäsi vaihtaisi?
Minkku
keskiviikko 7. lokakuuta 2015
Tulossa!
Moi!
Viime aikoina on tullut pohdiskeltua tätä blogia ja sen sisältöä kaikessa pienuudessaan.
Myöskin se, ettei ole ylimääräistä projektia tässä normaalin arjen rinnalla, koska häät on juhlittu, on se tuntunut loppupeleissä hiukan ahdistavalta. Alkuun se oli suuri huojennus, mut nyt.. Tarvitsen näköjään jotain suunniteltavaa koko ajan.
Joten, keskitän ylimääräisen energiani tänne.
Uusi banneri on päivitetty tänne muutama viikko sitten, ja nyt on siivouksen kohteena tällä viikolla myös nuo tunnistesanat.
No mitä onkaan tulossa?
Sisustusjutut jäivät puolitiehen hääjuttujen kiilatessa vauhdilla edelle, joten niistä jatketaan ainakin! Kun koti on vuoden ollut samassa jamassa sisustuksen puolelta, niin nyt onkin syksyn aikana alkanut täällä tapahtua.
Vaimon Vakiot- juttusarjassa kerron hyväksi havaitsemistani jutuista, ja nehän voi olla ihan mitä vain kosmetiikasta joulupuuroon.
Juhlat tulee olemaan myös uusi aluevaltaus. Tai ei niinkään uusi, mutta blogissa uusi!
Lisäksi juttutoiveita otetaan vastaan. Onko jotain mitä haluaisit vielä tietää esimerkiksi hääpäivästäni? Kodistani? Reissuistani? Jostain muusta?
Rakkaudella Minkku
Viime aikoina on tullut pohdiskeltua tätä blogia ja sen sisältöä kaikessa pienuudessaan.
Myöskin se, ettei ole ylimääräistä projektia tässä normaalin arjen rinnalla, koska häät on juhlittu, on se tuntunut loppupeleissä hiukan ahdistavalta. Alkuun se oli suuri huojennus, mut nyt.. Tarvitsen näköjään jotain suunniteltavaa koko ajan.
Joten, keskitän ylimääräisen energiani tänne.
Uusi banneri on päivitetty tänne muutama viikko sitten, ja nyt on siivouksen kohteena tällä viikolla myös nuo tunnistesanat.
No mitä onkaan tulossa?
Sisustusjutut jäivät puolitiehen hääjuttujen kiilatessa vauhdilla edelle, joten niistä jatketaan ainakin! Kun koti on vuoden ollut samassa jamassa sisustuksen puolelta, niin nyt onkin syksyn aikana alkanut täällä tapahtua.
Vaimon Vakiot- juttusarjassa kerron hyväksi havaitsemistani jutuista, ja nehän voi olla ihan mitä vain kosmetiikasta joulupuuroon.
Juhlat tulee olemaan myös uusi aluevaltaus. Tai ei niinkään uusi, mutta blogissa uusi!
Lisäksi juttutoiveita otetaan vastaan. Onko jotain mitä haluaisit vielä tietää esimerkiksi hääpäivästäni? Kodistani? Reissuistani? Jostain muusta?
Rakkaudella Minkku
tiistai 22. syyskuuta 2015
I ♡ Aruba
Moi!
Aruba oli juuri sitä, mitä kuvitella saattoi. Liidunvalkeita rantoja, karibialaista tunnelmaa ja lämpöä. Tällä trooppisella saarella vietimme kuusi yötä Eagle Beachilla, ja vaikka Curacao oli vain puolen tunnin lentomatkan päässä Arubasta, olivat saaret hyvinkin erilaisia keskenään.
Ruoka oli myös täällä älyttömän hyvää, vaikkakin Curacao taisi viedä voiton tässä asiassa. Hintataso oli myös vielä hiukan korkeampi Aruballa. Valuutta on Aruban floriini, ja muistan lukeneeni, ettei sitä saa viedä ollenkaan pois maasta. Helpompi oli täälläkin käyttää jenkkidollareita (USD) kaikkialla muualla, paitsi hotellilla, joka on käteisvapaa.
Meidän hotelli Aruballa oli Bucuti & Tara Beach Resort. Tämä hotelli pitää ensimmäistä sijaa Aruban Palm- ja Eagle Beachin hotelleista ja rantakin on rankattu kymmenen parhaan joukkoon koko maailmassa. Ehkä juuri tästä syystä tupakointi oli kielletty hotellin alueella lähes kokonaan (mm. rannalla ja omalla parvekkeella), ja jos tupruttelit jossain muualla, kuin ulkona kahdella sallitulla neliömetrillä, sakkoa saattoi pamahtaa käteen 250 USD. Hotellilta löytyi myöskin 24/7 kuntosali ja turvallisuuskin tuntui olevan huipputasoa. Meidän makuun hotellin alue olikin lopulta vähän liiankin fiini, mutta viihdyttiin silti tosi hyvin.
Pääkaupunki Oranjestad valloitti hyväntuulisuudellaan, ja shoppailutarjonta oli keskitasoa. Siisti ostoskeskus Renaissance Mall sijaitsee ihan keskustassa, ja sieltä löytyy mm. Michael Korsin, Cuccin ja Pradan liikkeet. Sivukaduilta löytyy ainakin Mango, ja paljon paikallisten suosimia vaatekauppoja, joissa oli aika hyvät valikoimat.
Iltahuvit löytyvät Palm Beachin puolelta, suurista klubeista musapubeihin. Täällä käytiin muutamana iltana juhlistamassa lomaa, kerran kahdestaan ja toisella kertaa saksalaisvahvistuksella. Casino käytiin myös testaamassa (=häviämässä), ja kokemuksena jokaisen menetetyn dollarin arvoinen!
Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut häämatka! Meillä oli tosi hauskaa ja viihdyttiin molemmilla saarilla älyttömän hyvin. Oli ihana päästä rentoutumaan rantalomakohteeseen melkeinpä heti häiden jälkeen, vaikkakin oli myös hyvä päätös toipua kotona muutama päivä häähumusta ennen matkalle lähtöä. Seitsemän tunnin aikaero tuntui varsinkin kotiin päin tultaessa, mutta kaikki jetlagit ja rankat matkustamiset olivat todellakin tämän reissun arvoisia!
Monet ovat kysyneet, kumpi paikka oli enemmän mieleen. Ollaankin tultu siihen lopputulokseen, ettei näitä oikein voi verrata keskenään, niin erilaisia saaret ovat. Eli voisi vaikka sitten sanoa tasapeliksi!
Minkku
Aruba oli juuri sitä, mitä kuvitella saattoi. Liidunvalkeita rantoja, karibialaista tunnelmaa ja lämpöä. Tällä trooppisella saarella vietimme kuusi yötä Eagle Beachilla, ja vaikka Curacao oli vain puolen tunnin lentomatkan päässä Arubasta, olivat saaret hyvinkin erilaisia keskenään.
Ruoka oli myös täällä älyttömän hyvää, vaikkakin Curacao taisi viedä voiton tässä asiassa. Hintataso oli myös vielä hiukan korkeampi Aruballa. Valuutta on Aruban floriini, ja muistan lukeneeni, ettei sitä saa viedä ollenkaan pois maasta. Helpompi oli täälläkin käyttää jenkkidollareita (USD) kaikkialla muualla, paitsi hotellilla, joka on käteisvapaa.
Meidän hotelli Aruballa oli Bucuti & Tara Beach Resort. Tämä hotelli pitää ensimmäistä sijaa Aruban Palm- ja Eagle Beachin hotelleista ja rantakin on rankattu kymmenen parhaan joukkoon koko maailmassa. Ehkä juuri tästä syystä tupakointi oli kielletty hotellin alueella lähes kokonaan (mm. rannalla ja omalla parvekkeella), ja jos tupruttelit jossain muualla, kuin ulkona kahdella sallitulla neliömetrillä, sakkoa saattoi pamahtaa käteen 250 USD. Hotellilta löytyi myöskin 24/7 kuntosali ja turvallisuuskin tuntui olevan huipputasoa. Meidän makuun hotellin alue olikin lopulta vähän liiankin fiini, mutta viihdyttiin silti tosi hyvin.
Pääkaupunki Oranjestad valloitti hyväntuulisuudellaan, ja shoppailutarjonta oli keskitasoa. Siisti ostoskeskus Renaissance Mall sijaitsee ihan keskustassa, ja sieltä löytyy mm. Michael Korsin, Cuccin ja Pradan liikkeet. Sivukaduilta löytyy ainakin Mango, ja paljon paikallisten suosimia vaatekauppoja, joissa oli aika hyvät valikoimat.
Iltahuvit löytyvät Palm Beachin puolelta, suurista klubeista musapubeihin. Täällä käytiin muutamana iltana juhlistamassa lomaa, kerran kahdestaan ja toisella kertaa saksalaisvahvistuksella. Casino käytiin myös testaamassa (=häviämässä), ja kokemuksena jokaisen menetetyn dollarin arvoinen!
Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut häämatka! Meillä oli tosi hauskaa ja viihdyttiin molemmilla saarilla älyttömän hyvin. Oli ihana päästä rentoutumaan rantalomakohteeseen melkeinpä heti häiden jälkeen, vaikkakin oli myös hyvä päätös toipua kotona muutama päivä häähumusta ennen matkalle lähtöä. Seitsemän tunnin aikaero tuntui varsinkin kotiin päin tultaessa, mutta kaikki jetlagit ja rankat matkustamiset olivat todellakin tämän reissun arvoisia!
Monet ovat kysyneet, kumpi paikka oli enemmän mieleen. Ollaankin tultu siihen lopputulokseen, ettei näitä oikein voi verrata keskenään, niin erilaisia saaret ovat. Eli voisi vaikka sitten sanoa tasapeliksi!
Minkku
maanantai 21. syyskuuta 2015
I ♡ Curacao
Heippis!
Curacaon trooppinen ilmasto ja saaren karu kauneus sai todellakin meidät pauloihinsa. Oltiin siellä viisi yötä, ja ne päivät sujahtivat tosi nopsaa.
Lennettiin Helsinki-Vantaalta Amsterdamiin, josta kymmenen tuntia Curacaoon. Matka oli yllättävän uuvuttava, ja seitsemän tunnin aikaeron takia valvottiinkin yli 30 tuntia ekana päivänä putkeen.
Yövyttiin hotelli Avilassa, noin 15 minuutin matkan päässä Willemstadin keskustasta. Hotellin lähestulkoon koko henkilökunta oli joka päivä naama näkkärillä, tämä latisti hiukan ensimmäisien päivien tunnelmaa. Huonon työilmapiirin pystyi silmin nähden todistamaan, ja tästä hotelli sai osakseen palautteeni. Muuten koko hotellin alue oli aivan ihana ja siisti, ja sieltä löytyi myös kaksi yksityistä rantaa, joissa kelpasi köllötellä.
Willemstadin keskustassa on Punda-niminen ostosalue, jossa nuo Curacaon kuvatuimmat värikkäät talot meren edustalla myös ovat. Kelluva silta saaren toiselle puolelle oli hajonnut, mutta laivakuljetuksella pääsi yli silti aika tehokkaasti. Pundasta löytyi paljon terasseja, mutta shoppailutarjonta ei ihan kauheasti vakuuttanut. Lähinnä keskityttiin ihailemaan värikkäitä rakennuksia, aivan ihania! Humoristista ja samalla vähän rappioromantiikkaakin graffitien ja rapistuneiden maalipintojen muodossa, todellakin vau! Ja mitä kontrasteja!
Ruoka oli jotain aivan törkeän hyvää. Missään aikaisemmassa reissussa ei ole käynyt näin, että kaikki ruoka on taivaallista. Todellinen nautiskelijan paratiisi, ja voin suositella paikallisista annoksista ainakin keshi yenaa (täytetty kanafilee) ja mahi-mahia (paikallinen kala), nam! Myöskin ehdottomasti elämäni parhaimmat mojitot löytyivät Curacaosta.
Miinuksena paikassa oli tosiaan hotellin henkilökunta, mutta myös se, ettei käteistä voinut vaihtaa missään. Piti mennä pankkiin jonottamaan ja selittämään pää punaisena, miksi haluaa vaihtaa rahaa. Suosittelen suoraan vaihtamaan rahaa US dollareiksi, vaikka yleisempi valuutta olikin antillien floriini, eli näin meidän kesken antilooppiraha. Hotelli oli sen verran sivukujalla, ettei ollut suositeltavaa liikkua jalkaisin enää pimeällä, mutta taksilla on turvallista kaahailla, joskin kallista. Mistä päästäänkin hintatasoon; korkeammat hinnat, kuin Suomessa. Se oli kyllä odotettavissa, mutta silti aluksi hämmästeltiin! Puolen litran vesipullo oli melkein viiden euron luokkaa. Vettä ei onneksi tarvinnut sen kummemmin ostella, koska Curacaon hanavesi on juomakelpoista, melkeinpä herkullista!
Plussista löytyykin sitten lämpö, kaunis saari ja ihana arkkitehtuuri, kirkas merivesi, ruoka, juoma ja aivan mahtavat auringonlaskut. Kokemuksena todellakin joka euron arvoinen! Jos Karibialle halajaa, voin suositella lämpimästi!
Minkku
Curacaon trooppinen ilmasto ja saaren karu kauneus sai todellakin meidät pauloihinsa. Oltiin siellä viisi yötä, ja ne päivät sujahtivat tosi nopsaa.
Lennettiin Helsinki-Vantaalta Amsterdamiin, josta kymmenen tuntia Curacaoon. Matka oli yllättävän uuvuttava, ja seitsemän tunnin aikaeron takia valvottiinkin yli 30 tuntia ekana päivänä putkeen.
Yövyttiin hotelli Avilassa, noin 15 minuutin matkan päässä Willemstadin keskustasta. Hotellin lähestulkoon koko henkilökunta oli joka päivä naama näkkärillä, tämä latisti hiukan ensimmäisien päivien tunnelmaa. Huonon työilmapiirin pystyi silmin nähden todistamaan, ja tästä hotelli sai osakseen palautteeni. Muuten koko hotellin alue oli aivan ihana ja siisti, ja sieltä löytyi myös kaksi yksityistä rantaa, joissa kelpasi köllötellä.
Willemstadin keskustassa on Punda-niminen ostosalue, jossa nuo Curacaon kuvatuimmat värikkäät talot meren edustalla myös ovat. Kelluva silta saaren toiselle puolelle oli hajonnut, mutta laivakuljetuksella pääsi yli silti aika tehokkaasti. Pundasta löytyi paljon terasseja, mutta shoppailutarjonta ei ihan kauheasti vakuuttanut. Lähinnä keskityttiin ihailemaan värikkäitä rakennuksia, aivan ihania! Humoristista ja samalla vähän rappioromantiikkaakin graffitien ja rapistuneiden maalipintojen muodossa, todellakin vau! Ja mitä kontrasteja!
Ruoka oli jotain aivan törkeän hyvää. Missään aikaisemmassa reissussa ei ole käynyt näin, että kaikki ruoka on taivaallista. Todellinen nautiskelijan paratiisi, ja voin suositella paikallisista annoksista ainakin keshi yenaa (täytetty kanafilee) ja mahi-mahia (paikallinen kala), nam! Myöskin ehdottomasti elämäni parhaimmat mojitot löytyivät Curacaosta.
Miinuksena paikassa oli tosiaan hotellin henkilökunta, mutta myös se, ettei käteistä voinut vaihtaa missään. Piti mennä pankkiin jonottamaan ja selittämään pää punaisena, miksi haluaa vaihtaa rahaa. Suosittelen suoraan vaihtamaan rahaa US dollareiksi, vaikka yleisempi valuutta olikin antillien floriini, eli näin meidän kesken antilooppiraha. Hotelli oli sen verran sivukujalla, ettei ollut suositeltavaa liikkua jalkaisin enää pimeällä, mutta taksilla on turvallista kaahailla, joskin kallista. Mistä päästäänkin hintatasoon; korkeammat hinnat, kuin Suomessa. Se oli kyllä odotettavissa, mutta silti aluksi hämmästeltiin! Puolen litran vesipullo oli melkein viiden euron luokkaa. Vettä ei onneksi tarvinnut sen kummemmin ostella, koska Curacaon hanavesi on juomakelpoista, melkeinpä herkullista!
Plussista löytyykin sitten lämpö, kaunis saari ja ihana arkkitehtuuri, kirkas merivesi, ruoka, juoma ja aivan mahtavat auringonlaskut. Kokemuksena todellakin joka euron arvoinen! Jos Karibialle halajaa, voin suositella lämpimästi!
Minkku
maanantai 14. syyskuuta 2015
Vihkiminen Oulunkylän vanhassa kirkossa 22.08.15
Moikka!
Vähän tuppaa laahaamaan jäljessä tämä hääpäivän purkaminen tänne. Edelleen tuo kaunis päivä on mielessä jollain tapaa päivittäin, vaikka siitä on tullut kuluneeksi jo kolmisen viikkoa. Polttareista kertova tekstinpätkäkin on vielä puolitiessään, mutta pikkuhiljaa hei. Iskä aina sanoo, ettei pidä hoppuilla!
Meillä oli vihkiminen Oulunkylän vanhassa kirkossa jo klo 13, elokuun lämpimänä lauantaina. Hieman oli lisäjännitysmomenttia tässäkin hommassa papin puolelta, hän kun unohti aikaisemmin samaisella viikolla saapua kirkkoharjoituksiin. Varmistin hurjan monta kertaa tämän episodin jälkeen, että vihkimistä varten hänen kalenteriinsa kirjoitettu päivä, paikka ja kellonaika olivat prikulleen oikein. No pappi oli onneksi paikalla, niin oli mieskin, ja kaikki muutkin rakkaat.
Kirjoitinkin jo aikaisemmin, että jännitys oli jotain aivan ennen kokematonta. Sain loistavan vinkin ajatella lauantaimakkaraa alttarille kävellessä, mutta se unohtui ihan totaalisesti, kun joku epämääräinen roska meni silmään. Tosi kauniita kuvia, kun morsian pidättelee itkua naama mutrulla! Eipä ainakaan tunnetta puutu niistä kuvista.
Yllätyin, miten kauniisti pappi puhui meistä; hän oli selvästi kuunnellut, mitä toisistamme kerroimme ja siksi vihkiminen tuntui tosi henkilökohtaiselta ja lämpimältä. Koko vihkiminen sujahti ohi yllättävän nopeasti, ja sen kruunasi kaverin esittämä kitaralla säestetty lauluesitys. Niin kaunista!
Olen toisinaan kävelevä katastrofi ja jännitinkin kamalasti alttarille polvistumista, varsinkin kun polttareissa paukahtanut reisilihas päätti alkaa taas kiukuttelemaan häiden aattona. Jännitys varmaan lamaannutti senkin lihaksen, koska unohdin koko jutun, vaikka polvistuttiin ainakin kolme kertaa. Toinen vaaranpaikka oli autossa, kun odotin vieraiden menemistä sisälle kirkkoon. Unohdin tietysti turvavyön kiinni (turvallisuus ennen kaikkea!) ja oli kyllä niin lähellä, etten jäänyt sen kanssa puristuksiin, kun innoissani yritin nousta ylös. Että sillä lailla.
Kirkon pihalla saatoin kuulla supinaa DJ:n ja ylipäätänsä musiikin puuttumisesta illaksi, mutta sekin homma hoidettiin tyylikkäästi stressaamatta tuoretta vaimoa, ja kuohuviinikin puuttui hääautosta.
Olin äärimmäisen onnellinen.
(Kuvaaja Juha Kurri)
Vähän tuppaa laahaamaan jäljessä tämä hääpäivän purkaminen tänne. Edelleen tuo kaunis päivä on mielessä jollain tapaa päivittäin, vaikka siitä on tullut kuluneeksi jo kolmisen viikkoa. Polttareista kertova tekstinpätkäkin on vielä puolitiessään, mutta pikkuhiljaa hei. Iskä aina sanoo, ettei pidä hoppuilla!
Meillä oli vihkiminen Oulunkylän vanhassa kirkossa jo klo 13, elokuun lämpimänä lauantaina. Hieman oli lisäjännitysmomenttia tässäkin hommassa papin puolelta, hän kun unohti aikaisemmin samaisella viikolla saapua kirkkoharjoituksiin. Varmistin hurjan monta kertaa tämän episodin jälkeen, että vihkimistä varten hänen kalenteriinsa kirjoitettu päivä, paikka ja kellonaika olivat prikulleen oikein. No pappi oli onneksi paikalla, niin oli mieskin, ja kaikki muutkin rakkaat.
Kirjoitinkin jo aikaisemmin, että jännitys oli jotain aivan ennen kokematonta. Sain loistavan vinkin ajatella lauantaimakkaraa alttarille kävellessä, mutta se unohtui ihan totaalisesti, kun joku epämääräinen roska meni silmään. Tosi kauniita kuvia, kun morsian pidättelee itkua naama mutrulla! Eipä ainakaan tunnetta puutu niistä kuvista.
Yllätyin, miten kauniisti pappi puhui meistä; hän oli selvästi kuunnellut, mitä toisistamme kerroimme ja siksi vihkiminen tuntui tosi henkilökohtaiselta ja lämpimältä. Koko vihkiminen sujahti ohi yllättävän nopeasti, ja sen kruunasi kaverin esittämä kitaralla säestetty lauluesitys. Niin kaunista!
Olen toisinaan kävelevä katastrofi ja jännitinkin kamalasti alttarille polvistumista, varsinkin kun polttareissa paukahtanut reisilihas päätti alkaa taas kiukuttelemaan häiden aattona. Jännitys varmaan lamaannutti senkin lihaksen, koska unohdin koko jutun, vaikka polvistuttiin ainakin kolme kertaa. Toinen vaaranpaikka oli autossa, kun odotin vieraiden menemistä sisälle kirkkoon. Unohdin tietysti turvavyön kiinni (turvallisuus ennen kaikkea!) ja oli kyllä niin lähellä, etten jäänyt sen kanssa puristuksiin, kun innoissani yritin nousta ylös. Että sillä lailla.
Kirkon pihalla saatoin kuulla supinaa DJ:n ja ylipäätänsä musiikin puuttumisesta illaksi, mutta sekin homma hoidettiin tyylikkäästi stressaamatta tuoretta vaimoa, ja kuohuviinikin puuttui hääautosta.
Olin äärimmäisen onnellinen.
(Kuvaaja Juha Kurri)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)