Moi!
Kylläpäs aika lentää siivillä, kun haalii itselleen töiden ja urheilun ohella kaikenlaista ohjelmaa. Häähommat ovat pienimuotoisella pähkäilytauolla. Jostain pitäisi repiä intoa askarteluun ja käytännön juttujen suunnitteluun, ennen kuin ihan alkaa paniikki iskeä päälle. Vaikka paljon on jo tehty, silti tehtävää riittää, ja ilmeisesti keksin lisää sitä mukaan kun lista lyhenee. Hääsuunnittelussa, tai oikeastaan itse juhlassa on niin monta liikkuvaa osaa, etten tiedä välillä, miten koko kombo pysyy kasassa.
Pieni bridezilla nostaa aina päätään, kun joku
kehtaa sanoa "Onneksi tässä on vielä aikaa" No ei kyllä kohta enää ole, tiedoksi vaan! Aika menee aivan uskomatonta kyytiä ja laskuri raksuttaa kuukausi kuukaudelta taatusti kovempaa. Olisi varmaan pitänyt aloittaa joskus kolme vuotta sitten tämäkin projekti, niin pysyisin tuurilla järjissäni. Tänään jäljellä 125 päivää!!
Joka paikasta pitäisi varmistella varauksia ja aikatauluja. Tietysti on vaan fiksua tuplatsekata kaikki sovitut jutut, mutta silti! Jos kerta joku asia, olkoon nyt vaikka vihkiaika, on lyöty jo lukkoon, niin tuntuu turhauttavalta soitella perään ja varmistella, että päästäänhän me nyt varmasti sitten naikkariin? Papista ja kanttorista ei ole minkäänlaista käsitystä, kaiketi sieltä päästä kuuluu kun on kuuluakseen. Olen saanut sellaisen käsityksen, että myös lauluesitykseen kirkossa täytyy kysyä lupa papilta ja/tai kanttorilta ja kaikki eivät sellaiseen suostu. Tämäkin olisi kiva tietää suht aikaisin, eikä vasta viikkoa ennen häitä... Muutenkin koko kirkkopolitiikka varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla oli yksi suuri stressin aihe, vihkiajat kesäkuukausille jaetaan hirmuisen aikaisin. Onneksi meillä kävi onni onnettomuudessa ja ensimmäisen kirkon ilmoittaessa, ettei vihkiaikaa kyseiselle päivälle tipu, löytyi sitten paljon parempi kirkko.
Kaiken kyseenalaistaminen ja epämääräinen viha-rakkaussuhde varsinkin kaikkeen, mitä itse on suunnitellut ja tehnyt, kuuluu myös osaltani tähän hääsuunnitteluun. Välillä tekisi mieleni sytyttää kokko palamaan koristeista ja ties mistä hääroinasta, ettei tarvitsisi pohdiskella ja pähkäillä pää punaisena onko tämä nyt hyvä vai ei. Kyllähän järkikin sen sanoo, että vieraat pikemminkin muistavat juhlasta tunnelman ja yleisilmeen ennemmin, kuin servettien kuvioinnin. Mutta ah, ne yksityiskohdat! Pääsisin niin paljon helpommalla, jos lopettaisin heti paikalla pilkun viilaamisen, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa, hahhah.
Hääkrääsän säilyttäminen onkin sitten jo ihan oma taiteenlajinsa. Sitä pursuaa joka nurkasta ja koko ajan kotona ollessani muistan jonkun kummallisen pitsinkaistaleen osuessa silmiin, ainiin HÄÄT ja satatuhatta niihin liittyvää tekemätöntä asiaa. Sain tuossa alkuviikosta loistoidean, että työnnän kaiken mahdollisen hääroinan saunaan! Kysykää sitten kuukauden päästä, onko saunan ovi auennut kertaakaan. :D
Mikä sinut ajaa häiden tai muiden juhlien suunnittelussa hermoromahduksen partaalle?
Älkää käsittäkö väärin, elän juuri nyt parasta aikaa ja tämä hääsuunnittelu on osa sitä parhautta, mutta tässäkin hommassa on niitä huonoja puolia ja välillä stressitasot nousee pilviin. Mutta kyllä se tästä :)
Tänään lähden tyttöjen kanssa minireissulle Ruotsiin vähän tuulettumaan, jippii! Tulee kyllä niiiin tarpeeseen.
Ihanaa lauantaita! Minkku
