I ♡ Aruba

Moi!

Aruba oli juuri sitä, mitä kuvitella saattoi. Liidunvalkeita rantoja, karibialaista tunnelmaa ja lämpöä. Tällä trooppisella saarella vietimme kuusi yötä Eagle Beachilla, ja vaikka Curacao oli vain puolen tunnin lentomatkan päässä Arubasta, olivat saaret hyvinkin erilaisia keskenään.

Ruoka oli myös täällä älyttömän hyvää, vaikkakin Curacao taisi viedä voiton tässä asiassa. Hintataso oli myös vielä hiukan korkeampi Aruballa. Valuutta on Aruban floriini, ja muistan lukeneeni, ettei sitä saa viedä ollenkaan pois maasta. Helpompi oli täälläkin käyttää jenkkidollareita (USD) kaikkialla muualla, paitsi hotellilla, joka on käteisvapaa.

Meidän hotelli Aruballa oli Bucuti & Tara Beach Resort. Tämä hotelli pitää ensimmäistä sijaa Aruban Palm- ja Eagle Beachin hotelleista ja rantakin on rankattu kymmenen parhaan joukkoon koko maailmassa. Ehkä juuri tästä syystä tupakointi oli kielletty hotellin alueella lähes kokonaan (mm. rannalla ja omalla parvekkeella), ja jos tupruttelit jossain muualla, kuin ulkona kahdella sallitulla neliömetrillä, sakkoa saattoi pamahtaa käteen 250 USD. Hotellilta löytyi myöskin 24/7 kuntosali ja turvallisuuskin tuntui olevan huipputasoa. Meidän makuun hotellin alue olikin lopulta vähän liiankin fiini, mutta viihdyttiin silti tosi hyvin.

Pääkaupunki Oranjestad valloitti hyväntuulisuudellaan, ja shoppailutarjonta oli keskitasoa. Siisti ostoskeskus Renaissance Mall sijaitsee ihan keskustassa, ja sieltä löytyy mm. Michael Korsin, Cuccin ja Pradan liikkeet. Sivukaduilta löytyy ainakin Mango, ja paljon paikallisten suosimia vaatekauppoja, joissa oli aika hyvät valikoimat.

Iltahuvit löytyvät Palm Beachin puolelta, suurista klubeista musapubeihin. Täällä käytiin muutamana iltana juhlistamassa lomaa, kerran kahdestaan ja toisella kertaa saksalaisvahvistuksella. Casino käytiin myös testaamassa (=häviämässä), ja kokemuksena jokaisen menetetyn dollarin arvoinen!

Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut häämatka! Meillä oli tosi hauskaa ja viihdyttiin molemmilla saarilla älyttömän hyvin. Oli ihana päästä rentoutumaan rantalomakohteeseen melkeinpä heti häiden jälkeen, vaikkakin oli myös hyvä päätös toipua kotona muutama päivä häähumusta ennen matkalle lähtöä. Seitsemän tunnin aikaero tuntui varsinkin kotiin päin tultaessa, mutta kaikki jetlagit ja rankat matkustamiset olivat todellakin tämän reissun arvoisia!

Monet ovat kysyneet, kumpi paikka oli enemmän mieleen. Ollaankin tultu siihen lopputulokseen, ettei näitä oikein voi verrata keskenään, niin erilaisia saaret ovat. Eli voisi vaikka sitten sanoa tasapeliksi!

Minkku

I ♡ Curacao

Heippis!

Curacaon trooppinen ilmasto ja saaren karu kauneus sai todellakin meidät pauloihinsa. Oltiin siellä viisi yötä, ja ne päivät sujahtivat tosi nopsaa.

Lennettiin Helsinki-Vantaalta Amsterdamiin, josta kymmenen tuntia Curacaoon. Matka oli yllättävän uuvuttava, ja seitsemän tunnin aikaeron takia valvottiinkin yli 30 tuntia ekana päivänä putkeen.

Yövyttiin hotelli Avilassa, noin 15 minuutin matkan päässä Willemstadin keskustasta. Hotellin lähestulkoon koko henkilökunta oli joka päivä naama näkkärillä, tämä latisti hiukan ensimmäisien päivien tunnelmaa. Huonon työilmapiirin pystyi silmin nähden todistamaan, ja tästä hotelli sai osakseen palautteeni. Muuten koko hotellin alue oli aivan ihana ja siisti, ja sieltä löytyi myös kaksi yksityistä rantaa, joissa kelpasi köllötellä.

Willemstadin keskustassa on Punda-niminen ostosalue, jossa nuo Curacaon kuvatuimmat värikkäät talot meren edustalla myös ovat. Kelluva silta saaren toiselle puolelle oli hajonnut, mutta laivakuljetuksella pääsi yli silti aika tehokkaasti. Pundasta löytyi paljon terasseja, mutta shoppailutarjonta ei ihan kauheasti vakuuttanut. Lähinnä keskityttiin ihailemaan värikkäitä rakennuksia, aivan ihania! Humoristista ja samalla vähän rappioromantiikkaakin graffitien ja rapistuneiden maalipintojen muodossa, todellakin vau! Ja mitä kontrasteja!

Ruoka oli jotain aivan törkeän hyvää. Missään aikaisemmassa reissussa ei ole käynyt näin, että kaikki ruoka on taivaallista. Todellinen nautiskelijan paratiisi, ja voin suositella paikallisista annoksista ainakin keshi yenaa (täytetty kanafilee) ja mahi-mahia (paikallinen kala), nam! Myöskin ehdottomasti elämäni parhaimmat mojitot löytyivät Curacaosta.

Miinuksena paikassa oli tosiaan hotellin henkilökunta, mutta myös se, ettei käteistä voinut vaihtaa missään. Piti mennä pankkiin jonottamaan ja selittämään pää punaisena, miksi haluaa vaihtaa rahaa. Suosittelen suoraan vaihtamaan rahaa US dollareiksi, vaikka yleisempi valuutta olikin antillien floriini, eli näin meidän kesken antilooppiraha. Hotelli oli sen verran sivukujalla, ettei ollut suositeltavaa liikkua jalkaisin enää pimeällä, mutta taksilla on turvallista kaahailla, joskin kallista. Mistä päästäänkin hintatasoon; korkeammat hinnat, kuin Suomessa. Se oli kyllä odotettavissa, mutta silti aluksi hämmästeltiin! Puolen litran vesipullo oli melkein viiden euron luokkaa. Vettä ei onneksi tarvinnut sen kummemmin ostella, koska Curacaon hanavesi on juomakelpoista, melkeinpä herkullista!

Plussista löytyykin sitten lämpö, kaunis saari ja ihana arkkitehtuuri, kirkas merivesi, ruoka, juoma ja aivan mahtavat auringonlaskut. Kokemuksena todellakin joka euron arvoinen! Jos Karibialle halajaa, voin suositella lämpimästi!

Minkku

Vihkiminen Oulunkylän vanhassa kirkossa 22.08.15

Moikka!

Vähän tuppaa laahaamaan jäljessä tämä hääpäivän purkaminen tänne. Edelleen tuo kaunis päivä on mielessä jollain tapaa päivittäin, vaikka siitä on tullut kuluneeksi jo kolmisen viikkoa. Polttareista kertova tekstinpätkäkin on vielä puolitiessään, mutta pikkuhiljaa hei.  Iskä aina sanoo, ettei pidä hoppuilla!

Meillä oli vihkiminen Oulunkylän vanhassa kirkossa jo klo 13, elokuun lämpimänä lauantaina. Hieman oli lisäjännitysmomenttia tässäkin hommassa papin puolelta, hän kun unohti aikaisemmin samaisella viikolla saapua kirkkoharjoituksiin. Varmistin hurjan monta kertaa tämän episodin jälkeen, että vihkimistä varten hänen kalenteriinsa kirjoitettu päivä, paikka ja kellonaika olivat prikulleen oikein. No pappi oli onneksi paikalla, niin oli mieskin, ja kaikki muutkin rakkaat.

Kirjoitinkin jo aikaisemmin, että jännitys oli jotain aivan ennen kokematonta. Sain loistavan vinkin ajatella lauantaimakkaraa alttarille kävellessä, mutta se unohtui ihan totaalisesti, kun joku epämääräinen roska meni silmään. Tosi kauniita kuvia, kun morsian pidättelee itkua naama mutrulla! Eipä ainakaan tunnetta puutu niistä kuvista.

Yllätyin, miten kauniisti pappi puhui meistä; hän oli selvästi kuunnellut, mitä toisistamme kerroimme ja siksi vihkiminen tuntui tosi henkilökohtaiselta ja lämpimältä. Koko vihkiminen sujahti ohi yllättävän nopeasti, ja sen kruunasi kaverin esittämä kitaralla säestetty lauluesitys. Niin kaunista!

Olen toisinaan kävelevä katastrofi ja jännitinkin kamalasti alttarille polvistumista, varsinkin kun polttareissa paukahtanut reisilihas päätti alkaa taas kiukuttelemaan häiden aattona. Jännitys varmaan lamaannutti senkin lihaksen, koska unohdin koko jutun, vaikka polvistuttiin ainakin kolme kertaa. Toinen vaaranpaikka oli autossa, kun odotin vieraiden menemistä sisälle kirkkoon. Unohdin tietysti turvavyön kiinni (turvallisuus ennen kaikkea!) ja oli kyllä niin lähellä, etten jäänyt sen kanssa puristuksiin, kun innoissani yritin nousta ylös. Että sillä lailla.

Kirkon pihalla saatoin kuulla supinaa DJ:n ja ylipäätänsä musiikin puuttumisesta illaksi, mutta sekin homma hoidettiin tyylikkäästi stressaamatta tuoretta vaimoa, ja kuohuviinikin puuttui hääautosta.

 Olin äärimmäisen onnellinen.


(Kuvaaja Juha Kurri)

Villa Smeds: kuvaajan otokset

Moikka!

Me ollaan palattu ihanalta häämatkalta eilen, ja ennen reissukuvien läpikäymistä pakko tulla tänne lisäilemään parempia kuvia meidän juhlapaikalta, SILLÄ tänään tupsahti ihanan kuvaajan, Juha Kurrin, ikuistamat hääkuvat muistitikun muodossa postiluukusta. Voin kertoa rehellisesti, että tässä viiden tunnin aikana kuvat on tullut katsottua läpi jo noin viisi kertaa. Ja niitä on noin viisisataa. Ja ne ovat kerrassaan upeita! Aloin itkeä tihrustaa heti ensimmäiseksi, kun kuvaesitys pyörähti käyntiin. Sen päivän muistot ovat kultaakin kallimpaa, se päivä, ne kaikki ihmiset ja ne kaikki tunteet kuvien muodossa on jotain äärettömän rakasta!

ps. Jos haluat kurkata maistiasia hääpotreista, voit seurata Instagramista nimimerkkiäni minkkkuu.
pps. Juhan blogi (ei taida löytyä hääkuvia, mutta muita kivoja kyllä) on osoitteessa http://misjuhao.blogspot.fi/
ppps. Nyt kun kotiin on päästy, tämä vaimoke yrittää ryhdistäytyä kirjoittelemisessa!

Minkku