Olen viimeiset kaksi tuntia pyörinyt erilaisilla sormussivustoilla perjantai-illan ratoksi. Nyt olenkin varmasti enemmän pyörällä päästäni, kuin ennen tätä pientä surffausruljanssia.
Alkuperäinen ajatus oli muokata jostakin sähkömiehen äidinäidin sormuksesta vihkisormus, mutta harmi vain mikään niistä ei ollut oikein sinne päinkään. Taidan omata aika vaativan (omaperäisen) tyylin muutenkin, joten tästä saan syyttää kyllä ihan itseäni. Ylivoimaisesti kaunein ajatus, kun sormuksessa olisi ollut uutta sekä vanhaa, ja ennen kaikkea tunnearvoa. Ei se mitään, tähän ei maailma kaadu!
Sormuksen kohdalla toiveena on valkokultainen, ajaton, jossa on hillittyä kimallusta, mutta tylsä ei saa olla. Siinä on oltava joku juju.
Selatessani eri sormuksia, päädyin ihastelemaan vintageluomuksia. Huomasin ajattelevani, kuinka kiehtovaa onkaan, että sormus on nähnyt elämää! Voi jestas, se on kuitenkin vain sormus. Sieltäkin kyllä löytyy todellisia helmiä, varsinkin Etsystä, mutta haluanko jonkun tuntemattoman ihmisen sormuksen? Vai onko sillä mitään väliä, jos sormus on omasta mielestä juuri se kaikista kaunein?
Saa nähdä, minkälaiseen rinkulaan lopulta päädyn näiden ajatusteni kanssa.
Kuitenkin, jotain hyötyä tästä seikkalustani vintagekorujen ihmeellisessä maailmassa kuitenkin oli, sillä tilasin juuri äsken itselleni tämän kaunokaisen! Tässä rannerenkaassa yhdistyvät jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain sinistä!
 |
| Kuvat kultatukku.fi |
Olin todella hämmentynyt löydöstäni, koska olen monen monta kertaa selaillut kultatukun sivuja ja vasta nyt huomasin, että siellä myydään myöskin käytettyjä aarteita/vintagea. Vautsi!
Ps. Huomenna on tiedossa riipuskurssi, joten koruja ei tästä viikonlopusta puutu!
Ihanaa perjantaita! Minkku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti