Oulunkylän vanha kirkko

Moi!

Eilen käytiin katsastamassa vihkikirkkomme Tahdon-illassa. Tiesin kirkon olevan pieni, mutta sehän on tosi pieni! Ovelta on varmaankin reilut kymmenen askelta, kun onkin jo alttarilla. Tämä ei kyllä ole mikään ongelma, vaan pikemminkin hyvä juttu, koska todennäköisyys kompastua on hiukan matalampi lyhyemmällä matkalla, hah. Kutsuvierasmääräkin on näillä näkymin jotain 55 ihmisen luokkaa, joten senkin puolesta kirkko on juuri sopiva meille.

Jotenkin alkoi jännitys pukkaamaan päälle kirkossa ollessa. Tuosta sitten kävelen ja tuossa mennään naimisiin! Voi apua. Meidän vihkipappimme tulee eri seurakunnasta, joten Oulunkylän vanhassa kirkossa ollaan seuraavan kerran sitten hääpäivänä! Kirkkoharjoitukset ovat siis jossain muussa kirkossa, mikä vähän harmittaa, koska Oulunkylässä ei esimerkiksi ole mitään morsiushuonetta, missä voisin odotella, vaan se vaatii hieman erilaista järjestelyä. Tätä olisi ollut kiva päästä edes kerran treenaamaan, ettei itse hääpäivänä mene häseltämiseksi. Vihkikaava on lyhyimmillään vain vartin, meidän kohdallamme varmaankin noin 20-25min luokkaa.

Kanttori esitti uruilla perinteisempiä häämarsseja ja laulaja pianosäestyksellä modernimpaa häämusiikkia. Henkilökohtaisesti olen vähän eri mieltä musiikin moderniudesta, vaikka ihan kauniita tekstejä olikin.

Oltiin onneksi täysin samaa mieltä sisääntulo- ja poistumismarsseista, joten ne on nyt lyöty lukkoon! Pitääkin vetää yli listalta. Löysin myös ihanan biisin myös kirkossa esitettäväksi! Muutaman viikon päästä saadaan tietää kanttorimme ja peukut pystyyn, että tämän biisin saa siellä esittää.

Tänään jäljellä 103 päivää! Huomenna käynnistyy kutsukorttitehdas, otin kyllä jo vähän varaslähtöä tänään. Toukukuun aikana ne on pakko saada postiin, toivottavasti jo ensi viikolla.

Minkku