Eteinen

Heippis.

Meidän koti. Vähän alle 60m2, plus vielä parvi, oikeastaan tutummin peliluola.  (Mainittakoon vielä, että tämä kyseinen pulju ei kuulu mun vastuualueisiin mitä siivoukseen tulee.) Parvi ei sisälly viralliseen neliömäärään, edellinen asukas sen tänne oli rakennuttanut. Kuuden metrin huonekorkeus olohuoneessa sen kivasti mahdollistaa. Kattohuoneisto, kavereiden kesken perinteinen penthouse. Oma kolo, himppe, himpsu, hima, kotsa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, tervetuloa kurkistamaan peremmälle!

Kaikki alkaa tietty eteisestä. Paljon peiliä. Jos sekunnissa unohtaa, miltä kampaus näytti isosta peilistä, voi suorittaa pikavilkaisun vielä pikkupeilistä ennen kun lähtee juoksemaan tukka putkella junaan. Ja tietty sataa ja sateenvarjo on kotona ja joo.. Täytyykö sanoa muuta kuin maanantai?

Tähän tilaan oon etsinyt kattovalaisinta ikuisuuden, mutta se ei vaan löydä mua! Ihan kummallista. Nyt siellä killuu tylsyyden huippu. Oon oikeesti ostanu tähän jo muutaman erilaisen, mut ei nekään käyny. Sitä oikeeta odotellessa sitten.

Lipasto ja isot peiliovet kätkee taakseen kaiken, mitä ulkona voi tarvita (mm. se sateenvarjo) Ne on tosi kätevät. Kehyksen äiti bongasi viime kesänä jostain maalaiskirppikseltä. Se oli tunkkanen keltainen, kun äiti luovutti sen mun hellään huomaan. Maalasin sen samantien kiiltovalkoiseksi partsilla, ja edes puulaatat ei menneet yhtään maaliin. Olisin voinut pitää nämä työskentelytavat mielessä seuraavia projekteja ajatellen.. Terkuin laikkulaatat. No joka tapauksessa,  kehys on ehdottomasti yksi mun lempiasioitani kaikista mun tavaroista!

the kehys

Näkymä ulko-ovelta ruokailutilaan. Punainen karvapallo kuuluu vakiona sisustukseen.

 Eteinen on loppupeleissä oikein toimiva. Olivialla on oma naulakko,että löytäisin edes sen valjaat kiireessä.

Ps. Kauheen hämäriä kuvia pikaisesti räpsittynä puhelimella. Hyi minua.

Pps. Lisää jatkoa maanantain epäonnelle. Tietokoneesta hajosi juuri kovalevy. Epäonnen viikko, here i come! Voi saakeli.